Ripsi-iiva
.jpg)
Ripsi-iiva eli iiva (Iva annua) on ruohovartinen kasvi, joka kasvaa Pohjois-Amerikassa laajalti luonnonvaraisena ja kuuluu asterikasvien heimoon. Mantereen itäosissa sen muunnosta Iva annua var. macrocarpa on aikoinaan myös yleisesti viljelty.
Arkeologisten todisteiden mukaan iiva on kurpitsan, auringonkukan ja savikan ohella Pohjois-Amerikan itäosien vanhimpia viljelyskasveja. Sitä alettiin viljellä syötävien siementensä vuoksi jo ennen vuotta 1500 eaa.Iivan siemenet ovat hyvin ravitsevia, sillä niissä on 32 prosenttia proteiinia, huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi vehnässä tai maississa, ja myös noin 45 prosenttia öljyä.Viljelyskasvina iivalla oli kuitenkin myös useita huonoja puolia. Se aiheuttaa herkästi siitepölyallergiaa, ja se voi käsiteltäessä ärsyttää ihoa. Kasvilla on myös voimakas, monien mielestä vastenmielinen haju. Jared Diamondin mukaan nämä syyt vaikuttivatkin ratkaisevasti siihen, että iivaa lakattiin viljelemästä pian sen jälkeen, kun eräät Meksikosta peräisin olevat viljelyskasvit, erityisesti maissi ja pavut, olivat tulleet alueella tunnetuiksi ja maissista oli viimeistään 900-luvulla kehittynyt alueen lyhyisiin kesiin sopeutuneita lajikkeita. Kun ensimmäiset eurooppalaiset 1500-luvulla saapuivat Pohjois-Amerikan itäosiin, oli iivan viljelystä jo kokonaan luovuttu.()
